Rautatalon portit kiinni
Etätyösuosituksen astuttua voimaan 12.3. Rautatalon ovet lyötiin lukkoon ja respatyttö jäi yksin aulaan pitämään taloa pystyssä. Neljäskerros tyhjeni pöhinästä ja kahvikoneet laitettiin kesäunille. Kaikki digitalillustratedilaiset siirtyivät kotitoimistoille. Uudet työolot pakottivat uusien ratkaisujen etsimiseen.
Monille meistä etätöiden teko on jo alusta asti ollut pikemminkin normi kuin poikkeus. Osa meistä työskentelee Turussa, osa Liettuassa. Teams-palaverit olivat tuttua kauraa jo entuudestaan ja digitaalisten työkalujen käyttö on meillä DNA:ssa. Työuniformuna meillä on huppari, joten työasukaan ei juuri muuttunut työpisteiden siirtyessä toimistolta keittiöihin, olo- ja makuuhuoneisiin. Tämän lisäksi tilannetta helpotti entisestään se, että Digital Illustrated on ollut itseohjautuva organisaatio syntymästään asti. Koska meillä ei ole esimiehiä kertomassa, miten tai milloin töitä tehdään, on jokaisella ollut alusta asti vapaus valita missä, miten ja milloin työnsä tekee.
Työskentely itseohjautuvassa organisaatiossa tarkoittaa meillä myös sitä, että valitsemme itse missä milloinkin työskentelemme.
Etätyön haasteita
Koska etätyöskentely, oman työn johtaminen ja digitaaliset työkalut olivat meillä jo entuudestaan hallussa, pääsimme kenties moneen muuhun organisaatioon verrattuna suhteellisen helpolla etätyösuosituksen astuessa voimaan. Mutta haasteitakin toki esiintyi ja nopeaa sopeutumiskykyä tarvittiin. Osalla meistä lapset ja lemmikit leikkivät jaloissa ja työrauhasta oli turha haaveilla, työaikoja täytyi suunnitella uusiksi ja työergonomiakin joutui koetukselle sähköpöydän vaihtuessa sohvapöytään.
Vaikka toiset meistä ovat jo vuosia työskennelleet pääosin etänä, osa meistä haluaa raahautua maanantaiaamuna toimistolle vaihtamaan kuulumisia kollegoiden kanssa ja kuuntelemaan Keskuskadun katusoittajia. Kun vuonna 2017 koko firman Barcelonan kevätreissulla kokoonnuimme yhteen pohtimaan yhteisiä arvojamme, keskeisimmäksi arvoksi nousi yhteisöllisyys. Yhteisten reissujen ja rahkataukojen lisäksi, DI:llä pyörivät viikoittaiset sählyvuorot, kirjakerho, DI-Fortnite ja pyöräilykerho, sekä monta muuta. Erilaisten vapaa-ajan aktiviteettien ympärille rakennetut harrastekerhot hitsaavat porukkaa yhteen, ja mikä parasta, jokaiselle löytyy omansa. Normaalissa arjessa firman yhteiset aamupalat ja rahkatauot, sekä päivittäiset törmäämiset kahvikoneella takaavat erinomaisen tilaisuuden tiimien väliseen tiedonvaihtoon. Vaikka virtuaaliset kahvihetket tarjoavatkin täytettä sosiaaliseen nälkään, kasvokkaista vuorovaikutusta ja spontaaneja kohtaamisia on vaikea täysin korvata virtuaalisesti. Suurimmaksi huoleksemme koituikin juuri pelko yhteisöllisyyden vähenemisestä.
Miten sitten meillä selvittiin?
Osaan korona-ajan työskentelyn tuomista haasteista on ollut helpompi vastata kuin toisiin. Ergonomisia haasteita on voitu ratkaista luovuudella ja lihastyöllä. Työvälineitä ja huonekaluja on kannettu toimistolta koteihin ja virtuaalinen taukojumppa patistelee meitä päivittäin jaloittelemaan ja venyttelemään. Konsulttiemme luovuus ja joustavuus ovat myös kantaneet pitkälle. Kesän aikana yksi jos toinenkin Microsoftin sertifikaatti on suoritettu saunassa ja asiakaspalaveri pidetty kylpyhuoneessa piilossa kodin ääniltä. Silityslauta työpöytänä on ajanut sähköpöydän roolia ja mahdollistanut työskentelyn myös seisaaltaan.
Videopalavereissa vierailevat tähdet, lapset ja lemmikit, ovat alusta asti otettu vastaan lämmöllä hymyillen. Oma coaching-keskusteluni käytiin takapihalla piknik-viltillä, jossa mukana puuhasteli yhteisömme nuorin coach, 6 kk ikäinen Niilo.
Osa sosiaalisista aktiviteeteista on voitu korvata virtuaalisilla vastineilla. Virtuaaliset lounaat, yhteiset kahvi- ja rahkatauot ja afterit otettiin meillä testiin heti etätyösuosituksen astuttua voimaan. Korostuneeseen sisäisen viestinnän merkitykseen reagoitiin myös välittömästi. Koko firman sisäistä viestintää tehostettiin ylimääräisellä sisäisellä uutiskirjeellä ja lisäämällä koko firman yhteisiä (virtuaalisia) tapaamisia. Omassa tiimissämme otimme tavaksi kertoa toisillemme päivän suunnitelmistamme tiimin sisäisellä Missä menet -kanavalla.
Vaikka yhteinen Münchenin viikonloppureissumme ja kesäjuhlat jouduttiin koronan vuoksi perumaan, yhteistä tekemistä on kuitenkin voitu järjestää kesän aikana vastuullisesti THL:n suosituksia noudattaen. Yhteisöllisyyden kannalta ehkä tärkeimmäksi kanavaksemme on korona aikana kuitenkin noussut koko firman yhteinen vapaa-ajan WhatsApp-ryhmä, jossa ajankohtaista viihdettä on tarjolla päivittäin. Vessapaperin hamstrausta käsittelevät vitsit ovat ajan mittaan vaihtuneet uusiin ajankohtaisempiin meemeihin ja työntekijöiden ulkoilu- retkeily ja harrastuskuviin, mutta julkaisutiheys ja huumorintaso on pysynyt samana.
Miten siis selvittiin? Samalla tyylillä kuin meillä tehdään muutkin asiat, ketterästi, joustavasti ja huonolla huumorilla!
