Lost or Found in Barcelona…

Ajankohtaista Kirjoittanut:
Microsoftin peruttua Barcelonan Community Summitin Covid-19 -uhan vuoksi, jäi käteen lentoliput ja hotellihuoneen varausvahvistus. Onneksi nykyaikaisten etätyövälineiden ja firman etätyömahdollisuuden vuoksi hommat hoituivat etelän auringon altakin.
Näköala Barcelonan kaupunkimaiseman ylle

PING! Ja niin saapui meili, joka ilmoitti, että Microsoft peruu Barcelonan Community Summitin Covid-19 -uhan vuoksi. Ei voi sanoa, että ilmoitus varsinaisesti yllätti, sen verran oli Välimeren suunnalta kuulunut huonoja uutisia taudin leviämisestä. Tuhansia ihmisiä ympäri Eurooppaa yhteenkokoava seminaari olisi potentiaalinen pöpöjen tartuttamispaikka, joten siirto kesemmälle kuulosti ihan hyvältä idealta. Toisaalta harmitti, koska katkoa 5 kk kestäneeseen marraskuuhun oli tullut salaa odotettua, joten eikun tuumasta toimeen ja lentoliput hyötykäyttöön: etätyöviikko Barcelonassa keskellä maaliskuuta.

Saavuin Barcelonaan maanantai-iltana 9.3.2020 ja päätin matkata hotellille taksilla sekä pitää sosiaalista etäisyyttä ihmisiin mahdollisimman paljon, vaikka Barcelona ei tuolloin ollutkaan tartuntalukujen (56 vahvistettua tartuntaa) valossa mikään paha paikka Euroopassa. Työt aloittaisin tiistaiaamuna. Maanantaina ehdin hieman katsastella Ramblasin ympäristöä ja käydä hotellin lähellä sijaitsevassa tapasbaarissa illallisella.

Tiistaina sitten aamupalaverin jälkeen suuntasin ensimmäiseen kahvilaani – tietenkin Satan’s Coffee – josta löysinkin kohtalaisen mukavan työpisteen.

 

Satan's kahvilan pöydälle kahvilan menu ja jälkiruoka mysli.

Barcelonan ensimmäinen työpiste löytyi Satan’s -kahvilasta.

Ihmisiä saapui ja poistui tasaisena virtana, mutta onneksi vastamelukuulokkeet helpottivat työskentelyä. Pyysin baristaa huomauttamaan, mikäli Teams-etäpalaverointini aiheuttaisi liikaa meteliä, mutta mitään sen suuntaista kommenttia en saanut. Langattomat vastamelukuulokkeet ovat etätyöhön julkisella paikalla aivan ehdoton valinta. Valitettavasti en saanut mistään läppärille virtaa, joten paikanvaihto lounaan tienoolla oli edessä. Onneksi lyhyehkön etsimisen jälkeen löysin Katalonialaisaukion laidalta Costa Caffen, jossa olikin virtapistokepaikkoja läppärille hyvin tarjolla. Vaikka nykyään on monenlaisia mukana kulkevia powerbankeja kännyköiden lataamiseen, vielä en ole sellaista läppärin lataamiselle hankkinut.

Nettiyhteydet hoidin kännykän hotspotin avulla, eli läppäri yhdistetään kännykkään piuhalla tai langattomasti ja 4G hoitaa loput. Onneksi EU-alueella nykypäivänä tiedonsiirto hoituu samaan hintaan maasta riippumatta, joten palavereiden hoitaminen onnistuu vaivattomasti. VPN koneesta päälle ja liikennöinti omiin ja asiakasympäristöihin on suojattu. Iltapäivän viimeisessä palaverissa en enää läppäriä tarvinnut, joten otin sen kännykän Teams-sovelluksella ja langattomilla nappiluureilla auringonpaisteisen tapasravintolan terassilla. Kohtalainen kontrasti siihen, että ottaisi sen toimistossa neljän seinän sisällä.

Tehokasta työaikaa tuona päivänä kertyi 8,5h ja sen lisäksi söin hyvin ja hörpin useammat hyvät lattet, joten se siitä höpötyksestä, etteikö etätyöpäivänä pysty tekemään tehokkaasti duunia.

Keskiviikkoaamupäivän työpisteeksi valikoitui jälleen Costa Caffe ja työnteko sujui aika lailla samoissa merkeissä kuin edellisenäkin päivänä.

 

Kahvilanpöydällä latautumassa kannettava tietokone, jonka vieressä tarjottimella latte.

Katalonialaisaukion laidalla sijaitsevassa Costa Caffessa riitti virtaa läppärille.

Kahvilassa oli ehkä hiukan aiempaa enemmän ihmisiä ja vähän kyllä kylmäsi katsella toisiaan tapaavien espanjalaisten halauksia ja poskisuudelmia, kuin Covid-19 ei koskettaisi heitä lainkaan. Lounaan jälkeen löysin itseni katukahvilasta suht vilkkaasti liikennöidyn kadun varrelta. Auringonkaipuu voitti tällä kertaa terveen järjen ja seuraava palaveri oli haastava vastamelukuulokkeista huolimatta. Note to self, läppärityöskentely auringonpaisteessa metelissä ei ole kauhean miellyttävää. Kun näkö ja kuulo viedään, on konsultintyö aika haastavaa. Eli ei auttanut kuin nöyrtyä ja siirtyä takaisin varjoon loppupäiväksi. Tekniikka ei tee immuuniksi ympäristölleen.

 

Juha Latvala istuu kahvilan aurinkoisella terassilla aurinkolasit päässään tetokoneensa äärellä.

Vilskeestä ja paisteesta huolimatta, vastamelukuulokkeilla ja aurinkolaseillla varustettuna työteko taittui ulkonakin.

Torstaina alkoivat koronatilanneuutiset synkentyä sitä tahtia, että puoli päivää ihmisten ilmoilla Costa Caffessa riitti ulkotyöskentelyyn ja loppupäiväksi vetäydyin ottamaan sosiaalista etäisyyttä hotellihuoneeseen ja tekemään loput hommat sieltä. Pakko myöntää, että paluulentoaikataulun muuttaminen aikaisemmaksi kävi mielessä, mutta sen verran suolaiset olivat viime hetken lippuhinnat, että jäin kiltisti odottamaan perjantain paluulentoa. Nyt alkoi kuitenkin käydä selväksi, että vaikka Barcelonan katukuvassa Covid-19 ei ollut näkynyt oikein millään tapaa, olisi enää ajan kysymys, kun Espanjan valtiojohto puuttuisi tilanteeseen.

Siispä perjantaina aamupalan jälkeen hyppäsin jälleen epäsosiaalisesti taksiin ja surautin lentokentälle. Samaan ajankohtaan oli osunut Yhdysvaltain rajat kiinni -julistus, joten kentällä oli huomattava määrä matkalaukkujen kanssa jonottavia americanoja. Kiitin itseäni hyvästä valinnasta matkustaa käsimatkatavaroilla ja tassuttelin turvatarkastuksen läpi terminaaliin. Siellä jälleen kahvilan nurkan valtaus käyntiin, etäyhteys asiakkaan ympäristöön VPN:n yli kuten aiempinakin päivinä ja Dynamicsin tunkkaus saattoi alkaa.

 

Lentokoneen ikkunasta avautuu maisema pilvikerroksen peittämien Espanjan vuorien ylle.

Todistetusti kunnon konsultti pystyy painamaan hommia taivaaltakin käsin.

Tätä kirjoittaessani matkaan 35 000 jalan korkeudessa matkalla koti-Suomeen ja mietin mitä seuraavat tulevat 2 karanteeniviikkoa oikeasti tulevat tarkoittamaan. Oppitunteja tällä viikolla oli useita, niistä ehkä tärkein on se, että vaikka kuvittelee joskus menevänsä jonnekin ja tekevänsä duunit sieltä, voi ympäristö asettaa kapuloita rattaisiin ja joko vaikeuttaa työskentelyä tai tehdä sen vähintäänkin epämukavaksi. Karanteenia lukuunottamatta siltikään ei kaduta, että tuli lähdettyä reissuun.

 

Jälkisanat 19.3.2020

Nyt kun vajaa viikko blogin kirjoittamisen jälkeen palasin tekstin ääreen, huomasin että tällaisen tekstin ajankohtaisuus tai tarpeellisuus on luultavasti kokenut aikamoisen inflaation. Iso osa Suomen toimistotyötä tekevistä ihmisistä on pakotettu tekemään etätyötä ja eristämään itsensä koronatartuntahuipun madaltamiseksi ja terveydenhuollon paineiden helpottamiseksi. Tai ehkä toisin ilmaistuna meidän kaikkien – etenkin riskiryhmien – suojelemiseksi. Jokainen yrittää sopeutua tilanteeseen, luoda uudet työrutiinit, työpisteen ja työrytmin. Tässä oma viritelmäni nostopöydäksi selkäongelmia ehkäistäkseni. 😊

Keittiössä työpiste on korotettu seisoma työpisteeksi saunanjakkaraa, pöytää ja kirjaa käyttämällä.