Miten päädyin teknologia-alalle?

Ajankohtaista Kirjoittanut:
Microsoftin SurfaceTheWomen -kampanja inspiroi supernaisiamme kertomaan, miten he päätyivät teknologia-alalle.
kolmen naisen silhuetit vuoren huipulla

Milja Nohynek

En olisi ikinä uskonut, jos joku olisi sanonut lukiolaiselle itselleni, että päädyn IT-alalle töihin. Minulla oli aina hirveän selkeät sävelet siitä, mihin en varmasti halua päätyä: ensin kauppakorkeakoulu (missä sitten opiskelin), kauppiksessa IT-opintolinja (minkä tietenkin valitsin) ja ammattina IT-konsultointi -se vihoviimeinen ällöttävien pukumiesten valinta (missä luonnollisesti  olen nykyään, tosin huomattavasti enemmän hupparimiehiä kuin pukumiehiä).

Syy mikä lopulta ajoi itseni tämän polun kautta kääntämään takkini kerta toisensa jälkeen, oli yksinkertaisesti se, etten halunnut missään vaiheessa sulkea mitään selkeitä uraovia itseltäni. Jokaisessa tienristeyksessä halusin tehdä valinnan, joka mahdollistaisi mahdollisimman monenlaisen uran ja polun sen valinnan jälkeenkin. Ehkä kärsin jonkinlaisesta työelämän fomosta tai sitten olen vain tosi generalisti. Olen kuitenkin ilokseni huomannut että taktiikka toimi: teknologia-alalla työskentelevänä roolini on ollut valtavan monipuolinen, ja tuntuu että vielä on niin paljon kaikkea mielenkiintoista edessä 🙂 Nyt vaan jännitetään mihin seuraavaksi ”en varmasti halua päätyä” D:

Milja on nuoruudessaan viettänyt aikaa vaihto-oppilaana sekä Ranskassa että Montrealissa.
Milja on nuoruudessaan viettänyt aikaa vaihto-oppilaana sekä Ranskassa että Montrealissa.

Tiina Kujamäki

Yläasteella ATK valinnaisena aineena ei houkutellut yhtään, vielä opiskeluiden aikanakin 2000-luvun alussa sosiaalisena ja ihmisläheisyyttä kaipaavana en ollut se irkkaaja enkä kokenut digitaalisuudella olevan tulevissä töissäni tai vapaa-ajallanikaan mitään merkitystä. Oi vähänpä silloin tiesin!

Ensimmäisessä ”oikeassa” työpaikassani ajauduin myynnin ja markkinoinnin substanssitöissä työstämään verkkosivuja ja lopulta vetämään teknisessä tukkukaupassa alan ensimmäisinä Suomen toimijoina tuotehallintajärjestelmän käyttöönottoa tavoitteena nopeuttaa ja tehostaa digitaalisten työkalujen avulla markkinointimateriaalien tuottamista sekä lanseeraamaan verkkokauppaa B2B asiakkaille. Hankkeiden aikana huomasin miten päädyttiin välillä turhan usein haastaviin tilanteisiin puhtaasti liiketoiminnan, IT osaston ja toimittajan yhteisen kielen ja sanaston puuttumisen vuoksi. Monesti huomasin palavereissa ja niiden välillä käyväni eri tahojen kanssa tarkentavia keskusteluja tulkaten eri osapuolten viestiä, huomatakseni vain että ihan samasta asiasta kaikki puhuttiin, mutta yhteisymmärrykseen ei päästy kun sanoitus oli kaikilla vähän eri aiheuttaen väärinkäsityksiä. Tästä syntyi vahva tahtotilani siirtyä toimittajan puolelle tulkkaamaan ja miettimään miten liiketoiminnan ja käyttäjien toiveita ja tarpeita voidaan ottaa huomioon systemaattisesti järjestelmäkehityksessä.

Microsoftin Dynamics Akatemian kautta siirtymästä tulikin luonnollisen helppo asiakkaan puolelta toimittajan puolelle. Yli 10 vuoden jälkeenkään idealistisuus sielussani ei ole sammunut, intohimoni on edelleen pelastaa kaikki käyttäjät järjestelmiltä, joita ei ole suunniteltu tukemaan työntekijän arkipäivää sekä kaikki organisaatiot järjestelmiltä jotka eivät tue liiketoimintaa, vastaa asetettua hankkeen käynnistämää visiota ja mahdollista organisaatioon kulttuuria ja toimintamallia, jossa organisaation olemassa olevaa tietoa hyödynnetään tehokkaasti ja läpinäkyvästi eri tiimien ja yksiköiden välillä.

Tiina istuskelemassa kalliolla Suomenlinnassa
Tiina nauttii ulkoilmasta ja retkeilystä. Tiinan erätaidot herättävät kunnioitusta.

 

Katja Salonen

Olen aina ollut hyvä tarttumaan eteen tuleviin tilanteisiin. Minusta piti ensin tulla hevosenhoitaja sitten matkamyyjä tai -opas, mutta ajauduinkin vahingossa töihin IT tukeen ja huomasin viihtyväni siellä paremmin kuin matkatoimistossa. Ymmärsin pian myös, etten ymmärtänyt koko hommasta käytännössä mitään (terveisiä vain edelleen rakkaille kollegoilleni siltä ajalta!) ja siitä sisuuntuneena opiskelin töiden ohessa IT tradenomiksi.  IT tuesta päädyin sovellusasiantuntijaksi ja yhtäkkiä huomasin olevani käytännössä CRM-järjestelmien asiantuntija. Tämän jälkeen olenkin näköjään vuosiksi jumiutunut Dynamics 365 maailmaan, mutta onneksi se on alati päivittyvä maailma, en ole ehtinyt haaveilemaan sen laatikon ulkopuolelle. Työnkuvani on laaja ja sen lisäksi, että teen ihan sitä järjestelmien kustomointia, minulla on projektipäällikon, scrum masterin ja konsultin hatut. Ehkä seuraava tartuttava tilanne odottaa nurkan takana. Se hevosen hoitaja minusta tulee vielä, kun lapset ovat isompia, mutta sitäkin kyllä vain tämän ”oikean” työn ohessa.

 

Katja metsässä vaalean hevosen selässä
Sporttinen Katja viihtyy vapaa-ajallaan hevosen tai suppilaudan päällä.

 

Hanna Kallio

Lukioaikoina valitsin koodauskurssin valinnaisena. Onnistuin koodaamaan laskukoneen joka laski yhdellä numerolla aina väärin. Totesin ettei koodaaminen oikein ole minun juttuni.

Vuosia myöhemmin pohdiskelin trukkia ajellessani, mitähän sitä tekisi jatkossa. Totesin ettei postikortit ja suruadressit oikein vaikuttaneet tulevaisuudenalalta joten pohdin muita työvaihtoehtoja.

Tietokoneet olivat olleet osana elämääni jo aivan pikku-muksusta lähtien ja muistelin lukioaikaisia koodiopintojani. Ajatukseni meni jotenkin näin: “Hei, minähän koodasin lukiossa ja olin siinä aivan surkea, minustahan voisi tulla koodari!”

Päätin hakeutua oppisopimuskoulutuksen kautta työelämään ja kysyin kumppaniltani, joka työskenteli koodarina, että voisikohan kyseiseen firmaan päästä oppisopimuksella töihin.

Toimitusjohtajalle oppisopimuskoulutukseni kävisi kyllä jos vain läpäisisin normaalin rekrytointiprosessin kuten muutkin työntekijät.

No, tässä sitä nyt ollaan koodarina. Koulut on käyty ja hommat jatkuvat jo kohta kolmatta vuotta. Pääsen työssäni tekemään monipuolisesti sekä sovelluskehittäjän että konsultin töitä. Yleisimmät kysymykset joita työssäni esitän ovat mm. “Mutta onko se saavutettava?”, “Onko siitä tehty taski?” sekä “Miksei tää toimi?”

 

Hanna seisoo kädet ristittynä rautaportin edessä
Hannan erityistaitoihin kuuluu koodin kesyttämisen lisäksi trukin ajaminen ja miekkailu.

Maria Kotilainen

Olin aina aika hyvä teknisten vempainten kanssa, mutta silti itse ATK ei kiinnostanut. Kammosin ylä-asteen valinnaisia kursseja mihin liittyi mitään tietotekniikkaa. Aikaa kului ja hain ammattikorkeakouluun. Luulin hakevani media-alan (radio, tv yms) koulutukseen, kunnes karu totuus paljastui: koodaamista. Se olikin tälläiselle pilkun tarkalle ihmisille kivaa ja vei mennessään! Koulussa tuli koodattua jos jonkin näköistä sivua ja härveliä, mutta sittemmin koodaus on jäänyt.

En olisi ikinä kuvitellut löytäväni itseäni IT-alalta. Lapsena halusin kirjastotädiksi tai haitaribussin kuljettajaksi (HUOM! Normaalibussi ei kiinnostanut :D), mutta onneksi löysin oman juttuni. Koen, että pystyn hyvin yhdistämään omaa teknistä osaamista sekä koodaajien että asiakkaiden kanssa. Ja se onkin parasta tässä työssä: eri roolit eri projekteissa ja eri projektien vaiheissa.

Maria Kotilainen
Marialla pysyvät muutkin kuin projektien langat käsissä ja hän onkin yksi DI:n innokkaista neulojista.

Tiina Viitanen

Minulle oli melko nuoresta lähtien jo selvää, että päädyn IT-alalle äitini jalanjäljissä. Yläasteella valitsin atk:n valinnaisena, mutta lukiossa jätin valitsematta aineen, koska koin muiden aineiden olevan minulle hyödyllisempiä. Viimeisenä lukiovuonna päätin hakea inssiksi ja päädyin Helsingin Teknilliseen oppilaitokseen tieto-ja sähköinsinöörilinjalle.

Minusta siis piti tulla insinööri, mutta parin vuoden opintojen ja työharjoittelun jälkeen päädyin muutaman mutkan jälkeen Heliaan ja valmistuin IT-tradenomiksi vuonna 2002. Koko opiskelujen ajan olin työskennellyt IT-alalla mikrotuessa ja palvelinhallinnassa, kunnes opinnot alkoivat olemaan loppusuoralla ja mielenkiintoni kohdistui itse koodin tuottamisen puolelle. Niinpä aloitin Microsoft-kehittäjän työt syksyllä 2001 ja sillä tiellä ollaan vieläkin.

Konsultin (taika)viittaa aloin sovittelemaan harteilleni 2009 ja roolini full-stack-koodarista on vaihtunut backendin ja integraatioiden puolelle viime vuosien aikana. Työssäni parasta on se, että saan tehdä juurikin niitä asioita, joissa koen olevani vahvoilla ja yksikään päivä ei ole samanlainen kuin edeltäjänsä.

Tiina hymyilee pinkki pipo päässään pakkassäässä
”Vain muutos on pysyvää” hymyilee Tiina.

Minna Tahvanainen

En ole ikinä kirkkaasti tiennyt, mikä minusta isona tulee. Kirkkain ajatukseni tulevaisuudesta tuli lukiossa, kun päätin, etten haluakaan pianistiksi. Sen jälkeen olen käytännössä puhtaasti edennyt sen pohjalta, mikä minua kiinnostaa ja missä vahvuuteni piilevät.

Vahvuuksieni määrää tai laatua en toki ole tiennyt alusta asti, vaan käsitys niistä on rakentunut pikku hiljaa matkan varrella. Tutkintoni hankin vieraista kielistä ja olen päätynyt IT-alalle konsultiksi teknologian ja muutosjohtamisen pariin. Olen oppinut vuosien varrella itsestäni sen verran, että vahvuuksia tulen löytämään itsestäni jatkossakin, ja jos tarpeeksi kovasti haluan, voin tehdä vielä vaikka mitä. Nyt olen kuitenkin hyvässä paikassa, auttamassa organisaatioita tunnistamaan muutostarpeita ja viemään läpi uudistushankkeita. Parasta työssäni, nyt ja aina, ovat ihmiset ympärilläni. Yhteistyön kautta kerään jatkuvasti ymmärrystä paitsi muista ihmisistä ja organisaatioista, myös salakavalasti itsestäni. Uskon, että paras kehittyminen tapahtuu muiden kanssa vuorovaikutuksessa.

En siis vieläkään tiedä, mikä minusta isona tulee, eikä minun tarvitsekaan tietää. Tämä onkin asia, jonka haluaisin kertoa kaikille työuransa suunnan kanssa tuskaileville. Me kaikki kehitymme koko ajan ja löydämme oman polkumme, kun vain pysymme herkkänä sille, mitä osaamme nyt ja mitä haluamme vielä oppia.

Minna hymyilee kahvikuppi kädessään
Empaattinen Minna kuvailee itseään humanisti-konsultiksi.

 

Tiia Vesterinen:

Ensimmäinen it-alan työni reilut 20 vuotta sitten oli office-tuotteiden kouluttamista eri organisaatioiden työntekijöille. Joidenkin kanssa lähdettiin liikkeelle todella alkeista: ”Mikä on hiiri?” ja Mitä tarkoitetaan kansioilla ja tiedostoilla?”. Toki kursseja oli paljon eri tasoisia, ihan perusteista jatkotason kursseihin. Erityisen mukavaa oli päästä kurkistamaan sisään erilaisiin työyhteisöihin ja -paikkoihin. Tein IT-kouluttajan työtä reilun 5 vuoden ajan. Työ oli mielekästä, mutta huomasin työviikkojen jälkeen, että en jaksanut enää seurustella ystävien tai perheen kanssa. Jatkuva puhuminen alkoi käydä äänen päälle. Oli aika etsiä uusi työ.

Vuonna 2005 aloitin työpaikassa, jossa tehtiin projekteja SharePointin päälle. Toimin palvelupäällikkönä ja asiakastyön ohella muutaman vuoden ajan tiiminvetäjänä, kunnes vuonna 2009 otin reilun puolen vuoden mittaisen irtioton töihin ja lähdin puolison kanssa reppureissaamaan. Palattuani taas töihin, pääsin kokemaan useita yrityskauppoja, ja aina opeteltiin toimimaan uudessa työympäristössä. Kahteen otteeseen olin myös vanhempainvapaalla, noin viisi vuotta kokonaisuudessaan. Kaikkien näiden vapaiden jälkeen on ollut helppo palata takaisin töihin, vaikka uutta opittavaa on ollut teknologien otettua suuria kehitysharppauksia eteenpäin.

Viimeisen kolmen vuoden aikana olen toiminut konsulttina. Pääsen edelleen tutustumaan laajasti erilaisiin organisaatioihin ja ihmisiin. Meillä on ollut DI:llä joustavuutta työnteon ajan ja paikan suhteen jo ennen koronaakin, mutta oman työn suunnittelun vapaus on erityisesti nyt korostunut. Koen olevani osa modernia ja eteenpäin menevää työyhteisöä. Teknologian avulla teemme työpäivistä sujuvia ja mielekkäitä itsellemme ja asiakkaillemme.

Tiia kädet pystyssä lumisen vuoren edustalla
Tiia Yosemiten luonnonpuistossa vuonna 2009.