Työtä ilman titteleitä

Blogi Kirjoittanut:
Meillä DI:llä kaikilla on sama nimike: konsultti. Vuosien varrella tapahtuva oppiminen ja kasvaminen eivät näy titteleiden muodossa tulevina "ylennyksinä", vaan mielenkiintoisena tekemisenä ja lisävastuiden ottamisena. Riikka Gassen pohtii, toimiiko yritys jopa paremmin ilman titteleitä.

Meillä Digital Illustratedilla työskentelevillä on kaikilla sama nimike: konsultti. Taloon tullaan konsulttina ja täältä lähdetään konsulttina. Siinä välissä ehtii tapahtua paljon oppimista, kasvamista ja uusia alkuun jännittävältä tuntuvia työtehtäviä. Tämä ei kuitenkaan näy titteleiden muodossa tulevina ”ylennyksinä”, vaan mielenkiintoisena tekemisenä ja lisävastuiden ottamisena.

Työskentely ilman titteleitä on monelle meistä tärkeä juttu ja varmaan myös osa DI:n arvoja. Hienot ja ehkä vähän hienostelevatkin tittelit eivät jotenkin istu ajatusmaailmaamme, vaan tärkeää on, että kaikki ovat nimikkeen näkökulmasta samalla viivalla.

Nyt kun tähän työtapaan on ehtinyt tottua, tuntuisi aivan mahdottomalta, että käytävällä kävelisi vastaan Technology Evangelist tai Senior Account Director. Siitäkin huolimatta, että juuri sellaista työtä teemme.

Itse olen välillä miettinyt, voiko yritys toimia jopa paremmin ilman titteleitä.

Tittelit ovat yksiulotteisia

DI:n projekteissa ei välttämättä ole erillisiä projektipäälliköitä, konseptoijia ja palvelupäälliköitä, vaan samat ihmiset tekevät useampia rooleja. Tällainen työtapa tukee ihan mukavasti sekä projektitiimiläisten omaa osaamispolkua että projektin laatua.

Ajatus yhtä tiukasti rajattua tehtävänkuvaa laajemmasta vastuusta projektissa ei ole uusi, vaan esimerkiksi projektipäällikön ja konseptoijan yhdistäminen on IT-projekteissa hyvin tavallista. Näin projektit saadaan vietyä läpi astetta pienemmillä tiimeillä ja projektiryhmän sisällä tieto kulkee paremmin.

”Nyt kun tähän työtapaan on ehtinyt tottua, tuntuisi aivan mahdottomalta ajatukselta, että käytävällä kävelisi vastaan Technology Evangelist tai Senior Account Director.”

Laajempi rooli on kuitenkin kiinnostava myös yksilön näkökulmasta. Jokaisella meistä on toki jokin oma juttu, johon olemme syventyneet paremmin. Uskomme kuitenkin monitaitoisiin ihmisiin ja monipuoliseen työnkuvaan. Siksi meille on täysin normaalia, että rekrytointi-asiantuntijasta tulee PowerApps-asiantuntija, ja vastaavasti PowerApps-asiantuntija kouluttaa ja valmentaakin välillä työyhteisöjä työtapojen muutoksessa.

Projektityön näkökulmasta tittelittömyys tarkoittaa laajaa vastuunkantoa. Ei riitä, että hoitaa itselle annetut tehtävät, vaan jokainen tuijottaa myös oman vastuualueensa reunojen yli. Uskon ihan oikeasti, että projektit menevät näin laadukkaammin maaliin, vaikka niin usein sanotaankin, että vastuut on tärkeä määritellä tarkasti.

Tittelit ovat jähmeitä

Ilman titteleitä on helpompi vaihtaa työtehtäviä. Siirryttäessä nykyisestä työtehtävästä ylös, alas tai sivulle, seuraa tätä yleensä uusi titteli. Tämä tekee siirtymisen vaikeaksi, kun jokainen kuitenkin haluaa kiivetä ylöspäin, eikä muihin suuntiin.

Tämä on vähän ikävä juttu, sillä itselle mielekäs työtehtävä voi hyvin löytyä jostain muualta kuin kulmahuoneesta.

”Siirryttäessä nykyisestä työtehtävästä ylös, alas tai sivulle, seuraa tätä yleensä uusi titteli. Tämä tekee siirtymisen vaikeaksi, kun jokainen kuitenkin haluaa kiivetä ylöspäin, eikä muihin suuntiin.”

Tiimien ryhmädynamiikka toimii myös paremmin silloin, kun kenenkään ei tarvitse miettiä ylennyksiä. Kun titteli ei seuraa mukana kaikessa tekemisessä, kääntyy fokus enemmän siihen, mitä annettavaa kelläkin on ja mitä tiimin on mahdollista saada yhdessä aikaan.

Tittelit kuvaavat arvojärjestystä

DI:llä olemme ryhmittyneet itseohjautuviin tiimeihin asiakkuuksien ympärille. Tiimeissä ei ole yksikön johtajaa, eikä edes itseohjautuvan tiimin valmentavaa esimiestä. Ja tämä saattaa nyt olla jopa se tärkein juttu.

Hieno titteli kertoo, että olen muuten aika hieno myös ihmisenä ja tämä on jotenkin vähän vaikea juttu. Yksikköhierarkiassa on toki kyse tehtävien ja vastuiden selkeästä organisoinnista, mutta siihen tulee aina myös mukaan ihmisten järjestäminen osaamisen ja kykyjen näkökulmasta, halusi tai ei. Ja en tavallaan usko, että ihmiset on mahdollista laittaa tällaiseen järjestykseen. Se voi jopa vähän vääristää koko yhteistyön tekemistä.

Itseohjautuvilta organisaatioilta kysytään välillä, onko teillä työpaikalla epävirallinen päsmäröinti-porukka. Vastaan usein kärjistäen, että kyllä on. Pointti on kuitenkin se, että jokainen päsmäröi vuorollaan niissä asioissa, joihin itsellä on annettavaa. Tätä kutsutaan dynaamiseksi hierarkiaksi. Siinä jokainen johtaa vuorollaan niissä asioissa, jotka hallitsee parhaiten.

Tittelit auttaisivat kyllä rekrytoinnissa

Ainoa asia, johon olen kaivannut titteleitä, on rekrytointi. Siirtyminen asiakkuusjohtajasta konsultiksi voi olla vähän vaikea polku, sillä se näyttää helposti siltä, että mentäisiin uralla alaspäin. Tämä on vähän harmi, sillä myös konsulttina tehdään näitä ihan samoja töitä.

Siksi olisi kiva nähdä tittelittömyyden yleistyvän.