Ideasta toteutukseen
Elokuun lopussa minulla oli coaching -keskustelu jonka lopuksi kerroin, että olisi siistiä lähteä talvella pidemmäksi aikaa etelään etätöihin. Halusin tietää miltä tällainen idea kuullostaisi toisen korvaan. Coachini Ilkan mielestä ajatus oli hyvä ja hän jopa toivoi että se onnistuisi. Tämän jälkeen keskustelin asiasta myös tiimiläiseni Petrin kanssa, joka ei nähnyt asialle estettä kunhan vain pystyin varmistamaan että turvalliset yhteydet oikeasti toimivat. Keskustelin asiasta vielä IT-asioistamme huolehtivan Kimin kanssa ja hänellekään ei tullut mieleen mitään mikä voisi estää tällaisen kuvion.
Joulukuussa pimeys alkoi vaikuttamaan energiatasoihin ja tyttöystäväni ehdotti, että lähtisin joulun jälkeen Thaimaahan asumaan hänen taloonsa. Samalla voisin tavata hänen äitinsä ja veljensä joita en vielä ole tavannut “livenä”. Ajatus kuullosti hyvältä. Seuraavaksi varmistin Petriltä että onhan “tarjous” etelään menosta vielä voimassa ja kerroin lähteväni Thaimaahan.
Keskusteltuani Petrin kanssa kysyin asiakkaalta onko kuukauden etätyöjakso heille ok. Heillä ei ollut mitään asiaa vastaan, kunhan varmistan turvalliset yhteydet ja raportoin päivittäin. Suoritan asiakkaalle testausta tiimissä johon kuuluu itseni lisäksi kolme muuta testaajaa sekä testitiimin vetäjä. Jokainen meistä toimii eri paikkakunnalta käsin joten tiesin jo ennakkoon että arkipäivän työskentely ulkomailta ei ole mikään ongelma. Meillä on joka päivä päivittäispalaveri jossa käydään läpi päivän agenda.
Matka Thaimaahan ja työntekoa taivaalla
Tammikuun 8. päivä oli sitten lentopäivä. Menin aamulla kahdeksan aikaan lentokentän kahvilaan ja avasin tietokoneen ja yhteydet. Tarkistin edellisen yön testausautomaation tulokset ja tein tarvittavia jatkotoimenpiteitä. Yhdeksältä osallistuin toteutustiimin päivittäispalaveriin. Suoritin testaukseen liittyviä tehtäviä kunnes alkoi testaustiiin päivittäispalaveri. Kerroin että minulla on iloisia uutisia “Lähden Thaimaahan kuukaudeksi. Palaverin jälkeen menen turvatarkastukseen”. Testitiimi ilostui kovasti uutisesta. En tiedä miten tämä pitäisi tulkita. Kerroin myös että yritän liittyä testaajien kymppikerhoon. Eli suorittaa testausta 10 km korkeudesta. Sinänsä hyvä ajatus, mutta lentokoneessa havaitsin että kyseinen manööveri voisi olla melko riskialtis. Lentotädit ja -sedät suorittivat tarjoilua pienessä turbulenssissa, joten en uskaltanut altistaa tietokonetta mahdolliselle kahvitsunamille.
Lentokoneessa olikin sitten reissun vaikein tehtävä edessä. Piti täyttää immigration -lomake. Onneksi netissä oli hyvät ohjeet miten se pitää täyttää oikein. Tästä oli iso hyöty ja apua jatkoon. Ai niin, Finnairin koneessa oli käytössä nettiyhteys noin 35 euron hintaan. Yhteys toimi ihan hyvin, mutta pätki jonkin verran.
Bangkokin lentokentän nettiyhteydet pelittivät sen verran hyvin, että testaus onnistui lentoa odotellessa.
Bangkokiin laskeuduin 9. päivä klo 7 paikallista aikaa. Thaimaassa kello on 5 tuntia Suomea edellä. Koneessa tuli nukuttua vain tunnin verran joten lievässä sumussa tuli vaellettua muiden turistien kanssa jonotus paikkaan jossa luki “immigration”. Tässä jonossa vierähti aikaa tunnin verran. Paikalliset viranomaiset olivat tarkkoja siitä että immigration-lomake oli täytetty oikein. Jos ei ollut, niin se piti täyttää uudelleen. Onneksi itselläni lomake oli oikein täytettynä niin ei tarvinnut uudelleen väsätä lomaketta jonon tukkeena (tai pahimmassa tapauksessa aloittaa jonotus uudelleen). Laukku löytyi helposti ja marssin tullin läpi. Heti tullin jälkeen oli muutama myyntikoju jotka kuuluivat eri matkapuhelin operaattoreille. Menin True Moven kojulle ja pyysin rajattoman 30 pv:n sim kortin. Kaveri asensi sen puhelimeeni kahdessa minuutissa. Hintaa tuli 1650 Bahtia eli noin 50 €. Nopeustestien mukaan (VPN päällä) nopeudeksi tuli 3 – 9 Mbps, eli ihan riittävästi.
Operaattorin kojulta vaelsin eteenpäin ja hetken kuluttua turvallisuushenkilö tiedusteli mitä etsin ja kerroin etsiväni lentoa Khon Kaeniin. Ohjeistuksien avulla löysinkin oikean lentoyhtiön “Smile Airways” check-in pisteet. Tein lähtöselvityksen ja lähetin matkalaukkuni lentokoneen ruumaan ja kävin syömässä. Sitten siirryin lähelle Khon Kaen lähtöporttia. Vielä oli hiljaista koska olin niin aikaisessa joten otin siinä penkillä parin tunnin unet. Kun heräsin niin havaitsin että puolen tunnin kuluttua olisi toteutustiimin päivittäispalaveri. Päätin kokeilla uuden sim kortin toimivuutta ensimmäistä kertaa. Ei mitään ongelmia. Yhteys VPN:n läpi toimi kuten Suomessa. Ihan kuin olisin käyttäny “omaa vanhaa” sim korttia. Tarkistin testausautomaation tulokset edelliseltä yöltä ja tein niihin liittyviä jatkotoimenpiteitä. Kello 9 (Suomen aikaan) osallistuin Teamsissa toteutustiimin päivittäispalaveriin. Kuva ja ääni toimivat ongelmitta. Scrum Master tiedusteli missä olen tällä hetkellä fyysisesti ja kerroin olevani Bangkokin lentokentällä odottamassa jatkolentoa. Tässä kohtaa viereeni istahti ruotsalainen “oluen ystävä”, taisi olla merimies kun keinui vielä aaltojen tahtiin. Päivittäispalaverin jälkeen keskusteltiin merimiehen kanssa ruotsiksi jotain. Kumpikaan ei ymmärtänyt sanaakaan. Sitten olikin jo aika siirtyä lentokoneeseen nokka kohti Khon Kaenia. Tunnin lennon jälkeen kone laskeutui pienelle kentälle jossa ei näkynyt muita koneita. Nyt ei ollut immigration jonottelua vaan pääsi suoraan nappaamaan laukun hihnalta. Sitten pikku kävely eteenpäin ja tyttöystäväni äiti olikin jo vastassa. Tervehdittiin toisiamme thain kielellä.
Töitä ja lomailua Khon Kaenissa
Tyttöystäväni talo sijaitsi aidatulla ja vartioidulla alueella. Koko asuntoalue oli kooltaan noin 1 x 1 km ja kaikki talot olivat 2 kerroksisia omakotitaloja. Alueella oli myös iso lampi sekä iso uima-allas ja kuntosali. Näidän käyttö oli ilmaista. Koko alue oli yksi iso osakeyhtiö eli kun ostit alueelta talon, niin käytännössä ostit osakkeen. Osakeyhtiö sitten huolehti alueen ylläpidosta.
Seuravana aamuna (torstai) nukuin pitkään, taisi tulla vedettyä 14 tunnin tirsat. Aikaerosta johtuen ehdin kuitenkin hyvin aamun päivittäispalavereihin. Tein muutaman tunnin töitä ja sitten minulle näytettiin miten talo toimii. Ohjeet annettiin thain kielellä joten tarkasti sai kuunnella. Illalla kävin moikkailemassa naapureita.
Toimisto lammen rannalla Khon Kaenissa.
Perjantaina heräsin normaalissa rytmissä klo 6 aikaan. Join aamukahvin ja lähdin aamulenkille kiertämään lampea. Yksi kierros oli 600 m. Lammen vieressä oli uima-allas ja kuntosali. Hetken juostuani myös naapuri tuli juoksemaan. Keskustelimme hieman englanniksi, mutta koska naapurin kielitaito oli hieman vajavainen niin sattui hauska väärinymmärrys. Naapuri yritti kysellä aionko osallistua Khon Kaenin Maratonille. Noh, englanniksi sanoin “I was trying to register, but the race was already full, so I can´t participate”. Naapurin juoksututtuja tuli vastaan ja hän osoitti minua ja sanoi “Full marathon”. Tämä tapahtui muutamaan kertaan. Ajattelin, että turha edes yrittää korjata tilannetta. Lenkin jälkeen ehdin tehdä muutaman tunnin töitä ennen aamun päivittäispalaveria.
Lauantaina puuhasteltiin hieman pihalla “puutarhassa”, poimittiin kypsät kookospähkinät ja laitettiin jääkaappiin. Leikkasin sitruunaruohoa ja laitoin kuivumaan aurinkoon. Siitä saatiin valmistettua parasta teetä mitä voi saada. Iltapäivällä lähdettiin iltamarkkinoille jossa olikin paljon ihmisiä. Tori oli täynnä erilaisia katukeittiöitä ja ruokia. Pääsääntöisesti paikalliset ihmiset ostavat ruuat valmiina toreilta eivätkä valmista niitä itse. Ehkä riisin keittävät itse, mutta muutoin kaikki pöydälle haluttu ostetaan valmiina.
Sitruunanruohoa kuivattamalla saatiin valmistettua parasta maistamaani teetä.
Seuraavat viikot kuluivat todella nopeasti. Normaali päivärytmini oli sellainen, että tein aamulenkin jonka jälkeen ehdin tehdä puolet päivän töistä ennen kuin alkoivat aamupalaverit. Palaverien jälkeen Thaimaassa olikin jo iltapäivä, jolloin kävin uimassa ja hakemassa ruokaa. Useimmiten ostin ruokaa SevenElevenistä tai ruokakojuista sen edessä. Talolta oli matkaa kaupoille noin kilometri ja kävelin sen aina. Joka päivä kun kävelin kadulla niin viereen pysähtyi mopo tai auto joiden kuljettajat kyselivät tarvitsenko kyytiä. Se oli aika hauskaa. Khon Kaenin keskustaan oli matkaa noin 7 km ja sinne kävelin pari kertaa viikossa. Tykkäsin kävellä lämpöisessä kelissä. Liikennettä oli kyllä paljon ja sen kanssa piti olla tarkkana.
Pari kertaa tyttöystäväni kaverit tulivat käymään talolla ja lähdimme syömään paikalliseen ravintolaan. Ruoka Thaimaassa oli kyllä tosi hyvää ja se on ihmisille tärkeä asia. Keskustelimme miten voisin saada lipun maratonille, mutta se tuntui olevan hyvin vaikeata koska tapahtuma oli loppuunmyyty. Sovimme että yritämme vielä saada paikan päältä lippua kun kaverit hakevat lauantaina omat juoksunumeronsa. Lauantaina menimme sitten Running Expoon hakemaan kavereille juoksunumerot ja tiedustelimme josko olisi tullut peruutuksia tms, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Mutta onneksi heillä oli tarjota “Fun run” johon osallistuikin suurin osa juoksijoista. Ehkä noin 10 000.
Marathon-tunnelmia.
Sunnuntai aamuna minut noudettiin klo 04.00 koska kavereiden puolimaraton alkoi klo 05.00. Täysi marathon alkoi jo 04.00. Melko järkyttäviä aikoja, mutta thaimaalaiset eivät oikein tykkää juosta kuumassa. Tapahtumassa oli hieno tunnelma ja järjestelyt olivat viimeisen päälle kunnossa, eikä missään ollut mitään pitkiä jonoja vaikka ihmisiä oli paljon. Oli hienoa juosta vaikka FunRun matka oli vain 5 km. Siitäkin sai mitalin. 😊
Viimeisellä Thaimaan viikolla tyttöystäväni äiti tuli hakemaan minut ja ajoimme autolla Chon Buriin jossa tyttöystäväni veli asuu. Automatka sujui rennosti, pysähdyimme usein ja teimme ostoksia. Liikenne sujui hyvin eikä ollut ruuhkia eikä jonossa ajamista vaikka sinänsä liikennettä oli koko ajan paljon. Chon Burissa pidin vapaata työstä ja keskityin hengailemaan rannalla. Lähinnä tein pitkiä kävely- ja juoksulenkkejä rantahiekassa.
Chon Burissa riitti rantaviivaa lenkkeilyyn.
Myös lähtöpäivä meni sujuvasti. Tyttöystäväni äiti tosin pakkasi laukkuni uudestaan ja tunki matkalaukkuni täyteen ruokaa. Matkalaukkuni painoi juuri ja juuri sallitun painorajan. Menin ajoissa kentälle ettei sitten tarvitse sählätä kiireessä vaan voi tehdä hommat rennosti. Lähtöselvityksen jälkeen oli vielä reilusti aikaa shoppailla viimeiset bahtit pois. Lentokoneessa ajattelin testata onnistuuko työnteko sieltä ihan normaalisti. Käynnistin yhteydet ja homma toimi hienosti. Tutkin edellisen yön automaatioajot, tein automaatioon muutamia muutoksia ja käynnistin ajot uudelleen. Ei ongelmia. Myös manuaalitestaus sujui ongelmitta. Seuraavaksi osallistuin aamun päivittäispalaveriin ja sekin onnistui lähes ongelmitta. Ainoastaan kaksi kertaa yhteys hieman pätkäisi. Pari tuntia myöhemmin osallistuin toiseen palaveriin, mutta nyt pätki jo ihan reilusti. Ilmeisesti lentokone oli sellaisessa paikassa että yhteyttä ei vaan ollut. Onneksi en joutunut tarkastukseen kun kävelin tullin läpi. Tullin sedät ja tädit olisvat voineet ihmetellä kun kaverilla on pari kiloa (sitruuna)ruohoa laukussa.
Tunnelmat reissun päätteeksi
Kaiken kaikkiaan reissu oli uskomattoman hyvä. Mitään ongelmia en kohdannut. Rytmi löytyi helposti aikaerosta huolimatta. Ehkä ainut hankaluus oli työn aloittaminen aamulla. Kun aamulenkillä keli oli täydellinen linnun lauluineen, niin sinne olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Itse ehkä tykkäsin sellaisesta rytmistä eniten, että työskentelin vain puolet päivästä, kuin sellaisesta rytmistä että tein töitä koko päivän ja sitten pidin vapaata koko seuraavan päivän.
Negatiivisin asia koko reissussa oli se, että päivät menivät ihan käsittämättömän nopeasti. Vaikka aluksi ajattelin että kuukausi on tosi pitkä aika, niin käytännössä se on melko lyhyt aika. Jotkut varoittelivat minua että voipi tulla aika pitkäksi, mutta tästä ei kyllä ollut mitään huolta. Jos jotain tekisin toisin, niin ehkä tuon jet lagin selättämiseen kannattaisi uhrata pari-kolme rentoa lomapäivää. Ja kyllä siellä voisi olla pidempäänkin. Parasta reissussa olivat aamulenkit huippukelissä! 😊
Paikallisia karvakavereita ei innostanut lenkkeily helteessä, mutta reissussa ehti myös ottaa rennosti!